LAPPEENRANTA (SAIMAAN HELMI)

Aiheen valitseminen ja alulle paneminen ovat aina ylivoimainen haaste. Pienen pohdinnan jälkeen päätin luoda blogin eräästä Saimaan rannan kaupungista, Lappeenrannasta. Käyn siellä silloin tällöin. Blogissa käsittelen ”Saimaan helmen” kaupunkikuvaa, nähtävyyksiä, majoitusta ja omakohtaisia kokemuksia.

Lappeenranta (ruotsiksi Vilmanstrand) on vuonna 1649 perustettu Saimaan etelärannalla sijaitseva kaupunki. Lappeenranta toimii nykyisin Etelä – Karjalan maakuntakeskuksena. Kaupungissa asuu tällä hetkellä 72705 asukasta ja sen naapureita ovat Imatra, Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Ruokolahti ja Taipalsaari. Venäjän puoleisia naapuripaikkakuntia ovat Tienhaara, Enso ja Antrea.

Minusta Lappeenrannan kaupunkikuva on ns. sekoitus vanhaa ja uutta: Uusien ja nykyaikaisten kerrostalojen lisäksi kaupunkikuvaan kuuluvat pienet ja hyvin säilyneet puutalot. Historiallisesti Lappeenranta on sekoitus Haminaa ja Kotkaa: Lappeenrannassa on myös jonkinlaiset vallit puolustusasemineen ja Katariinan linnoituksen ortodoksinen kirkko tuo mieleen Kotkansaaren ortodoksisen pyhäkön.

Raatihuone (1829)

Katariinan linnoituksen valleja

Ortodoksinen kirkko

Katukuvaa ei voi sanoa synkäksi hämärän tullen. Katukuva on erinomaisesti valaistu erilaisilla katu-, neon,- ja mainosvaloilla.

Lappeenranta hämärän tullen

Lappeenrannan kaupunkikuvaa hallitsevat kauasnähtävät Nikolain valleilla kohoava Lappeenrannan seurakunnan kirkko, ydinkeskustan keskellä kohoava Lappeen puukirkko ja Taikinamäen kaupunginosan mäellä seisova Lappeenrannan vesitorni. Kesäaikaan Katariinan linnoitus on suositeltava käyntikohde mm. 1785 valmistuneen Jumalanäidin Ilmestymisen ortodoksikirkon ja pienen rakuunamuseon ansiosta.

Lappeenrannan kirkko joka alun perin oli tarkoitus valmistua venäläisen sotaväen varuskuntakirkoksi, saneerattiin luterilaiseksi seurakuntakirkoksi vuonna 1924

Lappeen Marian kirkko (1794)

Taikinamäen vesitorni valmistui alun perin 1927 mutta laajennettiin 1955

Neitsyt Marian Suojeluksen kirkko (1785) joka tunnetaan myös nimellä Pokrovan kirkko, on maamme vanhin ortodoksinen pyhäkkö

Rakuunamuseo

Leirin kaupunginosan mäellä kohoaa valtava puinen matkamiehenristi. Se on muistomerkki 1920 – luvun alussa puretusta Venäjän vallanaikana paikalla sijainneesta puurakenteisesta sotilaskirkosta. Sitä kutsuttiin myös leirikirkoksi.

Matkamiehen Risti

Pyhän Nikolain varuskuntakirkko jota myös Leirikirkoksi kutsuttiin, vihittiin käyttöön 17.6.1904 samana päivänä kun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov murhattiin. Kirkko jäi tyhjilleen venäläisten lähdettyä Lappeenrannasta ja Suomen itsenäistyttyä se purettiin 1920 – luvun alussa

Suositeltavia yöpymispaikkoja Lappeenrannassa ovat mm. Sokos Hotelli Lappee ja Lappeenrannan kylpylä. Ensikertalaiselle en suosittele Valtakadun Scandicia ja Kannelkadun Citimotellia. Kun Cumulus muuttui Scandiciksi, tuuletus hotellissa ei toimi ja heinäkuun helteessä jota Saimaan järvi – ilmasto vahvistaa, saa hikoilla kuin palatsikoira ravintolan keittiössä. Citimotel on pieni ja vaatimaton motelli täynnä puutteita. Siellä majailee pääasiassa iäkkäitä venäläisiä ikäihmisiä.

Sokos Hotelli Lappee

Lappeenrannan kylpylän uusi osa

Kylpylän vanha osa

Scandic

Citi Motel

Lappeenranta on yksi niistä maamme kaupungeista joka on lähellä sydäntäni Kotkan ja Helsingin lisäksi. Kymenlaakson rannikkoilmastoon kyllästyneenä Saimaan rannan järvi – ilma tekee välillä hyvää.

Lappeenrannan Fazer – musiikki ei ole niin hintava kuin esim. Helsingin Kaisaniemessä, Hobbitti on kiehtova ja nostalginen retrokauppa, Isokristiina on laadukas ja moderni kauppakeskus, Lappeen kirkkopuisto tarjoaa monta kiehtovaa hautamuistomerkkiä, Katariinan linnoituksen kahvila on mukavan vanhanaikainen, rakuunat ovat osa Lappeenrannan katukuvaa ja omalla tavallaan kaupunki on eräänlainen ”uusi Viipuri”.

Fazer Musiikki Ratakatu 35: ssä

Retrorikkaasta Hobbitti – myymälästä voi löytyä vaikka mitä ja tilata HEO: n kautta

Isokristiina

Rakuunat kuuluvat Lappeenrannan katukuvaan

Kiinnostavaksi kaupungin tekee elokuvateollisuudessa se että siellä kuvattiin ennen talvisodan syttymistä kaksi elokuvaa kesällä 1939 ”Rakuuna Kalle Kollola” ja ”Punahousut”.

Rakuuna Kalle Kollola (1939): Loviisa – täti (Martta Karlo) ja Kalle Kollola (Matti Lehtelä)

Punahousut (1939): Elli Korpio (Tuulikki Paananen), Irja Mähönen (Helena Kara), Osmo Kyrö (Kullervo Kalske) ja Keijo Terä (Ville Salminen)