DEADPOOL (NELJÄNNEN SEINÄN RIKKOJA)

Aiheen valitseminen ja aloittaminen ovat yleensä ylivoimaisen vaikea prosessi. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin tehdä blogin Deadpool – nimisestä Marvelin antisankarista, josta on jo ilmestynyt kaksi elokuvaa ”Deadpool” (2016) ja ”Deadpool 2” (2018).

Olen tuntenut neljännen seinän rikkovan, mustaa huumoria edustavan ja raskaasti aseistetun ”kauhukakaran” jo pikkupojasta lähtien. Hahmo tuli kunnolla tutuksi vasta kun näin Ryan Reynoldsin pääosaa tähdittämän elokuvan vuonna 2016. Deadpoolin tarina, mielipiteet ja musta huumori upposivat heti. Saatuani selville sarjakuvan taustaa, Deadpoolilla on myös negatiivinen ystävyyssuhde Wolverinen kanssa.

Ryan Reynolds

Koko Deadpoolin tarina alkoi miehestä nimeltä Wade Wilson. Hän oli tunnettu mustasta huumorista ja letkautuksista. Wilson työskenteli palkkasoturina huipputeknologian parissa. Valitettavasti hänellä todettiin syöpä. Etsiessään parannuskeinoa Wilson hylkäsi naisystävänsä ja hyväksyi väärän tahon avun.

Wade Wilson hylkää naisystävänsä Vanessan

Ase – X poisti Wilsonin syövän mutta hoitotoimenpide tuhosi hänen ulkonäkönsä ja hänet leimattiin epäonnistuneeksi. Epätoivoon vaipunut Wilson siirrettiin vankilalaboratorioon. Siellä hän tappoi useita vartijoita ja pakeni uudella nimellä Deadpool, jonka hän oli ottanut laitoksen mukaan.

Peittääkseen kammottavan ulkonäkönsä Deadpool sonnustautui punamustaan asuun ja aseistautui pääasiassa erilaisilla ampuma- ja teräaseilla. Pääsääntöisesti käytössä ovat pistoolit ja kaksi katanaa. Hänellä on myös kyky parantua nopeasti eikä häntä voi tappaa.

Wade Wilsonin ulkonäkö ilman naamiota

Deadpoolin loivat sarjakuvakäsikirjoittaja Fabian Nicieza ja sarjakuvapiirtäjä Rob Liefield. Hahmo teki ensiesiintymisen vuonna 1991 mutta sai oman sarjakuvan vasta kuusi vuotta myöhemmin.

Fabian Nicieza

Rob Liefield

Itseäni Deadpool on kiinnostanut siksi, koska hänet pannaan yleensä ottamaan yhteen muiden Marvel – hahmojen kanssa. Deadpoolilla on eräänlainen viha- ystävyyssuhde tulevaisuudesta tulleen Cable- nimisen palkkasoturin kanssa. Välillä he ottavat rajusti yhteen ja välillä he tekevät yhteistyötä.

Deadpoolilla ja Wolverinella on ollut pitkään jännitteitä

Deadpool nauttii Hämähäkkimiehen letkauttamisesta

Daredevil on joutunut muutamia kertoja ottamaan Deadpoolin kanssa yhteen

Yleensä Deadpool häviää Hulkille

Jostain syystä Deadpool nauttii välikohtauksista Psylocken kanssa

Juggernautilla palaa usein hihat Deadpoolin kanssa

Carnage ja Deadpool ovat vain kerran ottaneet yhteen

Deadpool ja Cable (riitapukarit ja partnerit)

VENOM (MARVELIN SYNKIN SARJAKUVAHAHMO)

Aiheen päättäminen ja alulle pano ovat yleensä vaikeita, mutta lyhyen harkinnan jälkeen päätin tehdä blogin eräästä Marvel Comicsin synkimmästä sarjakuvahahmosta, Venomista. Blogissa käsittelen tuon symbiootista kärsivän hirviön taustaa, vuoden 2018 elokuvaa ja omakohtaisia tuntemuksia tuota torahampaista hirvitystä kohtaan.

Venomin loivat 1980 – luvulla David Michelinie ja Todd McFarlane. Hahmo näki päivänvalon ”Amazing Spiderman”- sarjakuvan numerossa 300. Venom on yleisesti luokiteltu Hämähäkkimiehen viholliseksi, mutta Venomilla on ollut yhteenottoja myös Wolverinen, Mustan Kissan, Sotakoneen, Hulkin ja jopa DC – sarjakuvahahmon Teräsmiehen kanssa.

David Michelinie

Todd McFarlane

Hämähäkkimies ja Venom solmivat välirauhan tehdäkseen yhteistyötä

Venom VS Wolverine

Venom VS Musta Kissa

Sotakone VS Venom

Hulk on muutaman kerran nuijinut Venomia nyrkeillään

Teräsmies antaa Venomille ”nyrkkivoileipää”

Kaikki sai alkunsa, kun Hämähäkkimiehenä toimiva lehtikuvaaja Peter Parker joutui kosketuksiin toiselta planeetalta tulleen symbiootin kanssa. Symbiootti muutti hämähäkkipuvun täydellisesti: Puku kykeni reagoimaan kantajansa ajatuksia, matki onnistuneesti siviilivaatteita ja muodosti rajattomasti seittiä.

Parker huomasi pian, että puku olikin tietoinen ja elävä symbiootti, joka pyrki sulautumaan pysyvästi häneen. Ihmenelosten johtajan Herra Fantastisen avustuksella Hämähäkkimies pääsi eroon symbiootista.

Samoihin aikoihin kunnianhimoinen ja hyväksyntää havitteleva lehtikuvaaja Eddie Brock oli mielipuolisen murhaajan Synninpäästäjän jäljillä. Brock sai väärän johtolangan ja nimesi syyttömän henkilön murhaajaksi. Erehdys tuli pian ilmi Hämähäkkimiehen tuodessa oikean syyllisen esiin.

Eddie Brock ennen Venomiksi muuttumista

Potkut saaneena ja kaikki valttikortit menettäneenä Brock aikoi tehdä henkilökohtaisen ratkaisun, mutta lojaalina katolilaisena hän päätti pyytää Jumalalta anteeksiantoa, ennen kuin päättäisi päivänsä.

Brockin ollessa rukoilemassa kirkossa, irrallaan oleva symbiootti löysi hänet ja sulautui häneen julmin seurauksin. Symbiootti käytti hyväksi Brockin tuskaa, katkeruutta, vihaa ja raivoa. Näin uusi kantaja otti nimekseen Venom, vannoen kostoa Hämähäkkimiehelle ja Peter Parkerille.

Brock kantoi symbioottia pitkään, kunnes eräässä vaiheessa uutena kostonhimoisena Venomina toimi Mac Gargan. Hän oli aikaisemmin toiminut Skorpionina, Hämähäkkimiehen haastavana vihollisena. Nykyään symbioottia kantaa Peter Pakerin pitkäaikainen kiusaaja Flash Thompson. Hän käyttää voimiaan hyvään.

Mac Gargan silloin kun hän oli vielä Skorpioni

Mac Gargan pahana Venomina

Flash Thompson hyvänä Venomina

Yli 10-vuotta suunnitteilla ollut Venom – elokuva pääsi lopulta valkokankaalle 5.10.2018 ohjaajana toimineen Ruben Fleischerin ansiosta. Elokuvassa Eddie Brockin ja Venomin rooleissa esiintyy Tom Hardy.

Tom Hardy

Tom Hardy Banena vuoden 2012 Batman – elokuvassa ”Yön Ritarin Paluu”

Näin elokuvan ensimmäistä kertaa helmi- maaliskuussa 2019 kun se kolahti blu – rayna alas postiluukustamme. Elokuvan päätyttyä, tulin näihin aatoksiin: 1) Venom – elokuva, niin elävän elämän tuolta puolen oleva asia! Sitä voi katsoa, kun ei ole parempaa tekemistä, vaihtelun vuoksi tai silloin jos aika ei riitä hauskempaan. 2) Eddie Brock on symppis mutta Venom itse on katkera, eläimellinen, torahampainen ja aina nälkäinen loinen. 3) Ensin Tom Hardy murskasi Banena Batmanin selän ja nyt hän on symbiootista kärsivä kostonhaluinen hirviö. 4) Tälle fiaskolle on turha odottaa jatko- osaa! 5) Tuleekohan Carnage – elokuva koskaan valkokankaalle?

Venom elokuvajuliste

Olen tuntenut tuon tumman jättikokoisen, torahampaisen ja kieltä lipovan symbiootti – hirviön jo 11 – 12-vuotiaasta saakka. Katsoin 1990 – luvun puolivälissä ”Hämähäkkimies” nimistä piirrossarjaa. Alkuperäisessä dubissa Eddie Brockin ja Venomin äänenä on tunnettu amerikkalainen dubbaaja Hank Azaria (mm. Simpsoneiden pitkäaikainen dubbaaja) kun taas jälkeenpäin tehdyssä DVD – jälkiäänityksessä Brockin ja Venomin suomalaisäänenä on näyttelijä/muusikko Aarni Kivinen.

Eddie Brock 1990 – luvun Hämähäkkimies- piirrossarjassa

Saman piirrossarjan Venom

Hank Azaria

Aarni Kivinen

Mitä mieltä olen Topher Gracen esittämistä Eddie Brockista ja Venomista vuoden 2007 ”Hämähäkkimies 3” elokuvassa? Eddie Brock on sarkastinen ja totuutta vääristelevä ääliö, kun taas elokuvan Venom on eläimellinen ja sadistinen rumilus.

Topher Grace Eddie Brockina vuoden 2007 Hämähäkkimies 3 elokuvassa

Saman elokuvan Venom jota pidetään epäonnistuneena elokuvasuorituksena

Kehittelin aikoinaan tarinaa ”Mortal Kombat VS Spiderman's Enemies” jossa Venomin oli tarkoitus ottaa yhteen pahamaineisen ja pelätyn Noob Saibotin kanssa mutta aikomus ei koskaan toteutunut.

JAZZIN TAHDISSA

Aiheen valitseminen ja aloittaminen ovat vaikeaa. Lopulta päädyin jazziin, tuohon yhteen maailman tunnetuimmista musiikin tyylilajin edustajista bluesin ja rockin lisäksi. Blogissa käsittelen omakohtaisia kokemuksia, jazzin historiaa ja mainintaa kuuluisista jazzmuusikoista.

OMAKOHTAISIA KOKEMUKSIA

Tutustuin jazziin vuonna 1997 ollessani 12-vuotias. Meillä oli kotona ”Microsoft Encarta 96 Encyclopedia” jossa oli laajat jazz – tiedostot ja äänitteet. Niiden avulla tutustuin sellaisiin jazzlegendoihin kuin Duke Ellington, Count Basie, Wes Montgomery, John Coltrane ja Sonny Rollins.

Duke Ellington

Count Basie

Wes Montgomery

John Coltrane

Sonny Rollins

Varsinainen kiinnostus ja innostus jazziin käynnistyi vuosien 2016 – 2017 taitteessa. Osallistuin Kamun jazziltoihin ja olin tuolloin jättänyt taakseni epäonnistuneet pop- ja rockjutut. Ehdotin Tomi Pekkolalle ja Haminan kaupunginvaltuustolle jazz – piirin perustamista. Tavoitteena oli että Haminalla olisi oma jazzyhtye, jottei aina tarvitse järjestää ulkopuolista ja kallista esiintyjää.

Olen jazzin tyylilajeista sitä mieltä että swing ja dixieland ovat ”vanhanajan jazzia”, bebop, cool jazz, hard bop ja modaalinen jazz ovat ns. ”1950 – luvun jazzia” sekä fuusiojazz ja free jazz ovat eräänlaista ”epäjazzia”.

HISTORIA

Jazz syntyi 1800 – luvulla New Orleansissa silloisten Afrikasta tuotujen mustien orjien toimesta. He yhdistivät valkoisten herrojen klassista musiikkia ja omaa afrikkalaista alkuperäismusiikkia. Jazz kehittyi vasta 1890 – 1910 luvuilla. Jazz oli aluksi suurin osin mustien keskuudessa suosittu musiikki. Valkoinen väestö kielsi alkuperäisten afrikkalaisten soittimien käytön, jolloin mustat rakensivat itse omat soittimensa. Varhaiset suositut länsimaiset soittimet trumpetti, klarinetti ja pasuuna lunastivat paikan jazzin soitossa.

Trumpetti

Klarinetti

Pasuuna

1900 – luvun alussa valkoihoiset alkoivat myös kiinnostua jazzista. Valkoihoisista koottu jazzyhtye Original Dixieland Jass Band teki maailman ensimmäisen jazz – levytyksen vuonna 1917.

Kasvava äänilevyteollisuus lisäsi jazzin ja jazzsoittajien kysyntää 1920 – luvulla. Jazz oli jo aikaisemmin levinnyt New Orleansista itärannikolle ja sieltä eteenpäin mm. Chicagoon ja New Yorkiin.

Jazz rantautui Suomeen 1920 – luvun alussa, todennäköisesti Kotkaan (Kotkaa pidetään suomalaisen jazzin syntykaupunkina). Aluksi jazzia soittivat työläisten orkesterit sekä englanti ja ruotsi olivat yleiset laulujazzin kielet. Suomalaisessa jazzissa harmonikka lunasti ns. ”haitarijazzin” aseman. Haitarijazz piti pintansa talvisotaan saakka.

Tällaisia olivat varhaiset suomalaiset jazzyhtyeet

Louis Armstrong (1901 – 1971) joka oli saanut mainetta Fletcher Hendersonin (1897 – 1952) orkesterin trumpetistina, ryhtyi 1930 – luvulla kehittämään jazzia. Kehitys nosti jazzin arvostusta ja kasvatti orkestereita suuremmiksi.

Louis Armstrong

Orkesterit kasvoivat ja näin syntyi swingiä soittavia big bandeja. Suurille big bandeille improvisointi oli vaikeampaa kuin tavallisille jazzkokoonpanoille. Tunnettuja swingin mestareita ovat olleet mm. Duke Ellington (1899 – 1974), Glenn Miller (1904 – 1944) ja nuorena poistunut Charlie Christian (1916 – 1942).

Duke Ellington

Glenn Miller

Charlie Christian

Swing aiheutti kaupallistumisen ja viihteellistymisen. Jazzmuusikot ryhtyivät kilpailemaan keskenään, uusia muusikoita tuli mukaan ja syntyi bebop. Toinen maailmansota keskeytti jazzin kehityksen. Yhdysvalloissa vallitsi levytyskielto vuosina 1943 – 1944. Tuona aikana kaupallinen jazz kärsi jolloin bebopille tuli kysyntää.

Bebop kasvatti afroamerikkalaisten ylpeyttä. Tämä vaikutti 1950 – luvulla mustien kansalaisoikeustaisteluihin. Piano lunasti nopeasti aseman uudessa tyylisuunnassa ja bebop oli ensimmäinen jazztyylilaji jota ei tanssittu. Vallankumouksellisuutensa takia bebopista ei syntynyt tavallisen kansan keskuudessa suosittua. Swing säilytti keskivertoihmisten suosion.

Bebopin myötä syntyivät cool jazz ja hard bop. Kaupallisen jazzin suosio laski rajusti, big bandit väistyivät pienempien yhtyeiden tieltä ja laulettavan jazzin asema harventui. Tunnettuja bebop – soittajia ovat olleet mm. Dizzy Gillespie (1917 – 1993), Charlie Parker (1920 – 1955), Thelonious Monk (1917 – 1982) ja Joe Pass (1929 – 1994).

Dizzy Gillespie

Charlie Parker

Thelonious Monk

Joe Pass

MAININTAA JAZZIN MESTAREISTA

Mikä on oma käsitykseni tunnetuista jazzin uran uurtajista? Duke Ellington hallitsi hyvin suurimääräiset orkesterit, Glenn Miller soitti taitavasti instrumentaaleja kuten ”In The Mood” ja ”Moonlight Serenade”. Parhaimmat tulokset syntyivät kun Miller toimi orkesterinsa kanssa levylaulajien säestäjinä.

Esim. Ray Eberlen (1919 – 1979) tulkinta kappaleesta ”When You Wish Upon A Star” joka on ”Pinokkio” elokuvan pääkappale. Elokuvassa kappaleen esitti Cliff Edwards (1895 – 1971) joka tunnettiin paremmin nimellä Ukulele Ike. Hän antoi myös elokuvassa äänensä Samu Sirkalle.

Ray Eberle

Ella Fitzgerald (1917 – 1996) oli yksi maailman tunnetuimmista naispuolisista jazzlaulajista esim. Julie Londonin (1926 – 2000), Anita O'Dayn (1919 – 2006) ja Peggy Leen (1920 – 2002) ohella. Fitzgerald oli myös yksi niistä ikivihreistä viihdelegendoista mm. Louis Armstrongin, Count Basien, Frank Sinatran ja Bing Crosbyn rinnalla.

Ella Fitzgerald

Julie London

Anita O'Day

Peggy Lee

Charlie Parker ja John Coltrane ehtivät jättää lyhyiden elämiensä aikana leimansa ”saksofonijazziin” ja tenorisaksofonin soittoon. Sonny Rollins tuli 1950 – luvun puolivälissä tunnetuksi hard bop – linjastaan. Hänen uusia mullistavia kappaleitaan olivat tuolloin ”Tenor Madness” ja ”St. Thomas”.

Wes Montgomery ja Barney Kessel mullistivat ”kitarajazzin” uuteen uskoon. Fuusiojazzin kohdalla loistavaa työtä ovat tehneet Colosseum, Gary Moore, Jeff Beck ja Frank Zappa.

Colosseum

Gary Moore

Jeff Beck

Frank Zappa