MAAMME PÖLLÖT

Aiheen valitseminen ja aloittaminen ovat vaikeaa. Lopulta päädyin pöllöihin, noihin kiehtoviin ja salaperäisiin yön lintuihin. Blogi käsittelee omia näkemyksiäni pöllöistä, omakohtaisia kokemuksia ja tietoa maamme kymmenestä pöllörodusta.

OMIA NÄKEMYKSIÄ JA OMAKOHTAISIA KOKEMUKSIA

Pöllö on yksi niistä yön olennoista joka on kiehtonut ja kiinnostanut minua lapsesta saakka. Pöllön kohtaaminen silmä silmästä on mieleenpainuva ja lähtemätön kokemus. Kunhan pöllö ei ole aggressiivinen eikä käy päälle. Täytetty pöllö luo katseellaan syvän ja pistävän tunteen. Huonosti täytetty pöllö kuvottaa ja ahdistaa.

Ensimmäinen pöllöhavaintoni oli Pappilansaaren takasaaressa huhtikuussa 2003. Näin erään asukkaan pihan korkean puun latvassa pienikokoisen pöllön huhuilemassa. Pöllö oli niin kaukana, etten erottanut sitä kunnolla. Koosta ja muodosta päätellen se saattoi olla hiiripöllö. Toinen havaintoni oli tammikuussa 2004. Näin ja kuulin isokokoisen huuhkajan huhuilemassa kahden omakotitalon kuusirivistöllä. Kun huuhkaja näki minut, se kohosi siivilleen ja lensi pois.

Kolmas havainto oli joulukuussa 2016. Minä ja Tiia olimme menossa kotiin kunnes katuvalojen yllä lensi lintu jolla oli leveät siivenvälit. Se istuutui hetkeksi puunoksalle. Tiia meni katsomaan lähempää, mikä lintu se oli. Jos olisimme molemmat menneet, lintu olisi pelästynyt. Itse erotin tumman kookkaan hahmon. Tiia joka näki lähempää, erotti sarvimaiset tupsut, isot oranssit silmät ja lintu tuijotti Tiiaa käännellen uteliaasti päätään.

Lintu kääntyi, kohosi siivilleen ja lensi urheilukentän suuntaan. Tiia kääntyi minua päin ja sanoi: ”Se oli pöllö!”. Kotona saamieni tuntomerkkien mukaan pöllö osoittautui sarvipöllöksi. Olen joskus löytänyt ojasta kuolleen sarvipöllön Reitkallissa toukokuussa 2013. Neljäs havainto oli lähellä Tervasaaren siltaa vuonna 2017. Puusta lensi pieni pöllö koivun latvaan mutta nähtyään minut, se lensi pois. Koosta päätellen se saattoi olla varpuspöllö. Viides ja viimeisin havainto oli lähellä pesäpallokenttää helmikuussa 2018. Pensaasta lensi hiiripöllö puun oksalle ja se tuijotti minua.

HUUHKAJA

Huuhkaja on Suomen ja Euroopan suurin pöllö. Laji rauhoitettiin Suomessa pesimäaikana vuonna 1966 ja lopullisesti vuonna 1983. Huuhkajan silmät ovat oranssinpunaiset, se on 60 – 75 centtimetriä pitkä ja sen siipien kärkivälit ovat 138 – 170 centtimetriä pitkät. Huuhkajaa pesii eniten Lounais- Suomessa mutta se on harvinaisuus Pohjanmaalla ja Lapissa.

Huuhkajapareja pesii Suomessa tällä hetkellä noin 1200 kpl. Huuhkajat pesivät ennen vanhoissa kallioissa, havumetsissä ja saaristoissa. Nykyään kaatopaikat ja ihmisasutukset ovat myös suosittuja pesimäpaikkoja. Huuhkajia on tavattu usein mm. Tukholmassa, Wienissä, Madridissa ja Helsingissä. Naaras munii maalis- toukokuussa 2 – 4 munaa, hautoo niitä 35 vuorokautta ja poikaset itsenäistyvät 3,5 kuukauden ikäisinä.

Huuhkajanpesälle ei ole syytä mennä: 1) Jos poikaset eivät ole vielä kuoriutuneet, emo saattaa hylätä pesän. Hylkäämissyitä ovat ihmispelko, häirintä ja vaino. 2) Poikasten ollessa vielä pieniä huuhkajaemo on arvaamaton. Huuhkajan ravintoon kuuluvat jyrsijät mutta poikkeuksia ovat varikset, lokit, siilit, jänikset, kissat ja ketut. Pesimäalueilta löytyneistä oksennuspalloista on käynyt ilmi että pahimman jyrsijäkannan puutteessa huuhkajan saaliiksi päätyvät mm. lehtopöllö ja sääksi.

TUNTURIPÖLLÖ

Tunturipöllö on kylmyyteen sopeutunut pöllö. Maailmanlaajuisesti laji on valitettavasti uhanalainen. Tunturipöllöt ovat miltei kadonneet Suomesta ja Skandinaviasta. Siipivälit ovat 142 – 166 centtimetriä. Tunturipöllö lisääntyy Euroopassa ainoastaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja jossain määrin Skotlannissa.

Tunturipöllön uhanalaisuuteen ja sukupuuttoon katoamisen syinä ovat mm. tuottoisat munavarkaudet 1930 – luvulla ja täyttäminen koristeeksi. Lajia metsästettiin ansaraudoilla ja ampuma – aseilla. Tunturipöllöjä metsästettiin 151 kpl vuonna 1911. Laji rauhoitettiin vuonna 1962. Tunturipöllöt pesivät Suomessa vain Lapissa. Lajia on tavattu pääasiassa Enontekiössä, Inarissa ja Utsjoella.

Tunturipöllöt pesivät mieluiten tundralla, nummilla ja paljakoilla. Pöllöä on nähty nykyisin ihmisasutuksilla tähystämässä katoilta ja savupiipuilta. Laji on myös moniavioinen. Naaras munii huhti- toukokuussa 6 – 14 munaa, hautoo niitä noin kuukauden ja poikaset jättävät pesän 2 – 3 viikon ikäisinä. Pesimäaikana uros on hyvin aggressiivinen eikä pelkää käydä tunkeilijoiden kimppuun, ei edes ihmisten. Tunturipöllön ravintoon kuuluvat tunturisopulit, jänikset ja keskikokoiset linnut. Tunturipöllöt metsästävät yleensä päivisin. Ne väijyvät saalista ja niiden oksennuspallot ovat ihmisen nyrkin kokoisia.

HIIRIPÖLLÖ

Hiiripöllö on päiväsaikaan saalistava ja elintavoiltaan haukkaa muistuttava pöllö. Hiiripöllöt ovat 36 – 39 cm, niillä on pitkät pyrstöt ja terävät siivet. Niitä näkee istumassa puun latvoissa, ilmakaapeleilla ja tolpan päissä. Laji pesii Suomessa pääasiassa Lapissa, erityisesti Kittilässä. Siellä pesiä löydettiin yleisesti 700 metrin välein vuosina 2011 – 2015.

Suosittuja pesimäpaikkoja ovat olleet hakkuualueet, suonlaiteet ja syrjäseudut. Naaras munii maalis- toukokuussa 4 – 8 munaa, hyvinä jyrsijävuosina munia kertyy 10 – 12, hautominen kestää kuukauden ja poikaset lähtevät pesästä kolmen viikon ikäisinä. Poikasaikana emot ovat aggressiivisia ja tekevät jopa pesälle eksyneitä ihmisiä kohtaan uhkaavia hyökkäyksiä. Päähän ja hartioihin kynsillä revityt iskut ovat vaarallisia. Hiiripöllön ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät. Pääravintona ovat metsä- ja peltomyyrät.

VARPUSPÖLLÖ

Varpuspöllö tunnetaan myös nimellä ”Pöllöjen kääpiö”. Se on Suomen ja Euroopan pienin pöllö. Varpuspöllön pituus on 16 – 19 cm, siipivälit 34 – 36 cm ja paino 60 – 70 g. Suomessa pesii noin 10000 paria ja lajia on tavattu Sodankylässä saakka. Varpuspöllöt pesivät luonnontilaisissa vanhoissa kuusikoissa ja sekametsissä. Ne asettuvat tikankoloon tai lintupönttöön.

Naaras munii huhti- toukokuussa 7 – 10 munaa, hautoo kuukauden ja poikaset poistuvat pesästä kuukauden vanhoina. Varpuspöllön ravintoa ovat päästäiset, varpuslinnut ja sammakot. Hyvinä vuosina myyrät kuuluvat ravintoon. Varpuspöllöjä kuolee talvisaikaan ihmisasutuksilla. Nuoret pöllöt törmäävät uteliaisuuttaan talojen ikkunoihin.

LEHTOPÖLLÖ

Lehtopöllö on aikoinaan tunnettu Suomessa nimillä kissapöllö ja yöpöllö. Pituus on 37 – 45 cm ja siipivälit 95 – 105 cm. Laji pesii Suomessa Vaasa – Joensuu – korkeudella. Runsasta kantaa esiintyy Turun Ruissalossa jossa on 15 reviiriä. Suomessa pesimäkanta on 2000 paria ja ensimmäiset pesinnät todettiin Turussa vuonna 1878.

Laji lisääntyi runsaasti 1960 – 1970 luvuilla ns. pöntötyspolitiikan ansiosta. Kovat talvet 1980 – luvulla verottivat tappiollisesti kannan määrää. Lehtopöllöt suosivat pesimäpaikoiksi lehtometsiä, peltoja, laidunmaita ja rantaniittyjä. Pesimäpaikoiksi kelpaavat myös kartanoiden ja taajamien puistot. Naaras munii helmi- maaliskuussa 3 – 4 munaa ja hautoo niitä kuukauden.

Lehtopöllö on muuten Suomen pöllöistä lempein kaikista ja hyvin ihmisystävällinen. Poikasaikaan emot ovat ylisuojelevan aggressiivisia ja hyökkäävät tunkeilijoiden kimppuun. Englantilainen lintukuvaaja Eric Hosking (1909 – 1991) menetti vasemman silmän tutkiessaan lehtopöllön pesää. Yhtäkkiä lehtopöllönaaras hyökkäsi kimppuun. Monipuolisen ravinnon ansiosta lehtopöllöt syövät jyrsijöitä, päästäisiä, lintuja, sammakoita, isoja hyönteisiä, kaloja ja matoja.

VIIRUPÖLLÖ

Viirupöllö on yksi vaarallisimmista pöllöistä mitä maapallolla on koskaan elänyt. Lajilla on pitkä pyrstö ja leveät siivet. Viirupöllö on alun perin lähtöisin havumetsävyöhykkeeltä eli taigalta. Viirupöllöä tavataan Suomessa pääasiassa etelä- ja keskiosista. Niitä on pesinyt 3000 – 4000 paria mutta kanta on heikentynyt vuoden 2011 jälkeen.

Lajin levinneisyys on nykyisin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Mieluisia pesimäalueita ovat kuusi- ja sekametsät. Valitettavasti tehometsätalous on vaikuttanut viirupöllöjen pesintään. Kanta on onneksi suurentunut pöntötyspolitiikan avulla ja tulokset ovat olleet hyviä. Naaras munii helmi- huhtikuussa 1 – 8 munaa, hautoo niitä 32 – 34 päivää ja poikaset lähtevät pesästä kuukauden kuluttua.

Viirupöllöemot puolustavat poikasia erittäin aggressiivisesti ja aiheuttavat kynsillä ihmisille pahoja vammoja. Esim. repivät päänahkaa ja puhkaisevat silmän. Hyökkäykset voivat olla ihmisille niin vaarallisia että liikkumista viirupöllön pesimäalueilla kannattaa keskikesällä välttää. Viirupöllön ravintoa ovat myyrät, linnut ja sammakot.

LAPINPÖLLÖ

Lapinpöllö on maailman suurin harmaapöllö. Pituus 65 – 70 cm ja siipienvälit 135 – 170 cm. Lajia on eniten maailmassa Euraasiassa ja Pohjois- Amerikassa. Levinneisyys ulottuu Skandinaviasta Venäjän halki Tyynellemerelle ja Amerikassa Alaskasta Kaliforniaan. Lapinpöllöt pesivät Suomessa Kokkola – Joensuu – linjan pohjoispuolella. Pesivä kanta vaihtelee 300 – 1500 pariin jyrsijäkannasta riippuen.

Ravintoketjun katkettua lapinpöllöt lähtevät pitkille vaelluksille etelään etsimään myyriä. Suurin osa menehtyy nälkään ja loput saattavat jäädä etelään pesimään. Pesimäalueita ovat vanhat havu- ja sekametsät. Lintuharrastajan rakentama pesälaatikko on toisinaan hyväksyttävä pesä. Naaras munii 2 – 9 munaa ja hautoo niitä 28 – 36 päivää.

Pesimäaikana lapinpöllö on erittäin aggressiivinen ja hyökkää lähistöllä liikkuvan ihmisen kimppuun. Muuten laji on ihmisiä kohtaan melko rauhallinen. Lapinpöllön ravintoa ovat jyrsijät, linnut, sammakot ja kookkaat hyönteiset.

SARVIPÖLLÖ

Sarvipöllö on ulkonäöltään huuhkajaa muistuttava pöllö ja sillä on sarvenmuotoiset tupsut. Pituus 31 – 37 cm, siipivälit 90 – 100 cm ja paino 250 – 400 g. Pesintä ulottuu Tornio – Kuusamo – linjalle ja hyvinä myyrävuosina pareja on 10000 kpl. Huonoina vuosina määrä laskee 2000. Laji pesii havupuiseen metsänreunaan tai metsäsaareen. Mieleinen pesäpaikka on yleensä vanha variksenpesä.

Naaras munii maalis- huhtikuussa 4 – 6 munaa, hautoo niitä kuukauden ja poikaset lähtevät pesästä 3 – 4 viikon ikäisinä. Laji on yleisesti hyvin ihmisystävällinen. Sarvipöllön ravintoa ovat pääasiallisesti peltomyyrät ja metsähiiret.

SUOPÖLLÖ

Suopöllö on päivisin aktiivinen, avoimessa maastossa viihtyvä pöllö. Pituus 37 – 39 cm, siipien kärkivälit 95 – 110 cm ja paino 350 g. Maailmanlaajuisesti lajia esiintyy Euroopassa, Aasiassa, Pohjois- ja Etelä – Amerikassa, Karibialla, Havaijilla ja Galapagos – saarilla. Suomessa runsaslukuisuus on Pohjanmaan lakeuksilla ja soilla. Pesiviä pareja on 5000 kpl.

Pesimäpaikkoja ovat suot, rantaniityt, heinä- ja viljelysmaat. Naaras munii toukokuussa keskimäärin kuusi munaa, tavallisesti 4 – 7 kpl, hyvinä jyrsijäaikoina 10 kpl, hautoo niitä kuukauden ja poikaset jättävät pesän 2 – 4 viikon ikäisinä.

HELMIPÖLLÖ

Helmipöllö on ”puputtava” ja Suomen yleisin pöllö. Pituus 22 – 27 cm ja paino 120 – 200 g. Laji on levittäytynyt Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois- Amerikkaan. Tuntureita lukuunottamatta helmipöllöt pesivät ympäri Suomea. Hyvinä myyrävuosina pesiviä pareja on 3000 – 15000 kpl. Pesimäalueina ovat kaikenlaiset metsät. Laji viihtyy pöntöissä jos pöntöt ovat peltojen ja hakkuuaukeiden laidoilla. Pöntöt ovat yleensä kuusessa 2 – 5 metrin korkeudessa.

Naaras munii maaliskuussa 3 – 6 munaa, hautoo niitä 27 päivää ja poikaset poistuvat pesästä 3 – 4 viikon ikäisinä. Helmipöllön ravintoa ovat yleisesti hiiret, myyrät, päästäiset, pikkulinnut ja sammakot.

TORNIPÖLLÖ JA MINERVANPÖLLÖ

Suomessa on myös havaittu tornipöllö seitsemän kertaa (viimeksi 2006) ja minervanpöllö kahdesti: Muuramessa 15.9.1901 ja Siikajoella 26.5.1983.