THE DOORS

Oma piirtämäni The Doors- potretti vuodelta 2013: John, Ray, Jim ja Robby.

Aiheen valitseminen ja aloittaminen on vaikeaa mutta sitten päätin tehdä blogin eräästä 1960 – 1970 lukujen taitteen amerikkalaisbändistä, The Doorsista. Yhtyeen kiistaton keulakuva oli nuorena nukkunut Jim Morrison. Blogi käsittelee omaa näkemystäni yhtyeestä, sen historiaa, jäsenistä ja lopuksi jälkipuintia.

OMIA NÄKEMYKSIÄ

Tutustuin The Doorsiin ja sen tuotantoon vuonna 2002. Kävin elokuvissa katsomassa Lenka Hellstedin ohjaaman elokuvan ”Minä ja Morrison” jossa pääosissa olivat Irina Björklund ja Samuli Edelmann. Luin melkein heti eräästä musiikkikirjasta yhtyeen historiaa ja lainasin kirjastosta kokoelmalevyn ”The Doors – Greatest Hits”.

Minä ja Morrison (2001): Milla (Irina Björklund) ja Aki (Samuli Edelmann). Tällä elokuvalla ei ollut järin suurta vaikutusta The Doors- kiinnostukseen.

Tämä kokoelmalevy herätti kiinnostukseni kuin kevät karhun talviunilta.

Kuunneltuani kokoelmalevyn minussa heräsivät voimakkaat ja villit mielikuvituksellisimmat ajatukset ja aloin pikkuhiljaa toteuttaa omia Doors – sanoituksia. Nämä kappaleet tekivät minuun heti vaikutuksen: ”Hello, I Love You”, ”Light My Fire”, ”Love Me Two Times”, ”Break On Through To The Other Side” ja ”The Unknown Soldier”.

Yhtyeen kitaristi Robby Krieger on eräs suosikki kitaristeistani. Minusta Oliver Stonen ohjaama ja vuonna 1991 ensi – iltaan tullut elokuva ”The Doors” on ”Quod Sacrilegium” eli pyhäinhäväistys. Elokuva keskittyy enemmän Morrisonin päihdeongelmiin kuin bändin vaiheisiin. Samoin Morrisonin runollisuus loistaa poissaolollaan. Elokuvassa Jim Morrisonia esittää Val Kilmer.

Oma piirtämäni Robby Krieger vuodelta 2016

The Doors- elokuvanjuliste

HISTORIA

Värikuva Jim Morrisonista vuodelta 1965

Yhtyeen tarina alkoi vuodesta 1965. Floridalainen runoilija Jim Morrison oli opiskelemassa elokuva – alaa Los Angelesissa. Hän tapasi kosketinsoittaja Ray Manzarekin Venicen hiekkarannalla. Manzarek kiinnostui Morrisonin runoista niin paljon että otti hänet luokseen asumaan. He ryhtyivät yhdessä kirjoittamaan kappaleita.

Morrison sai idean yhtyeen nimeen englantilaisen kirjailijan Aldous Huxleyn vuonna 1954 ilmestyneestä teoksesta ”The Doors of Perception”. Nimen Huxley lainasi William Blaken runosta. Rayn ja Jimin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat alun perin Rayn kaksi veljeä, rumpali John Densmore ja tuntematon naisbasisti.

Aldous Huxley

William Blake

Nelimiehinen yhtye syntyi kun Robby Krieger liittyi mukaan marraskuussa 1965. Yhtye oli saanut kuukausi aikaisemmin Columbialta viiden ja puolen vuoden mittaisen levytyssopimuksen. Yhtye keikkaili London Fog- nimisellä klubilla. Columbia lakkautti levytyssopimuksen keväällä 1966 ja London Fog erotti yhtyeen ohjelmistostaan. Whisky A Go – Go- niminen klubi otti yhtyeen ohjelmistoonsa.

The Doors esiintymässä London Fogilla vuonna 1966

Whisky A Go – Go

The Doors sai mainetta Morrisonin villeistä ja arvaamattomista lavaesiintymisistä. Elektra Records tarjosi levytyssopimuksen kesäkuussa 1966. Esikoisalbumi ”The Doors” nauhoitettiin saman vuoden elo- syyskuussa. Se julkaistiin 4.1.1967 jolloin albumi nousi Yhdysvaltojen albumilistan kakkoseksi. Kappaleet ”Light My Fire” ja ”The End” saivat huomiota.

The Doors (1967)

Seuraavat albumit ”Strange Days” (1967) ja ”Waiting For The Sun” (1968) olivat vielä myyntimenestyksiä. Alamäki alkoi jo häämöttää: Morrison oli usein vaikeuksissa virkavallan kanssa sopimattoman lavaesiintymisen takia. Provokaatio johti joillakin keikoilla pienimuotoisiin yleisömellakoihin. Morrison joutui oikeuteen keväällä 1969. Hän oli paljastanut itsensä yleisölle Miamissa pidetyssä konsertissa.

Strange Days (1967)

Waiting For The Sun (1968)

Kohun seurauksena monet konsertinjärjestäjät peruivat kaikki yhtyeen konsertit. The Doors sai porttikiellon Woodstockiin elokuussa 1969. ”Touch Me” oli hitti mutta yhtyeen uusin albumi ”The Soft Parade” ei saanut myönteistä vastaanottoa. Seuraavat albumit ”Morrison Hotel” (1970) ja ”L.A. Woman” (1971) sisälsivät bluesvaikutteita. Jälkimmäisellä albumilla on mukana kuuluisa kappale ”Riders On The Storm”.

The Soft Parade (1969)

Morrison Hotel (1970)

L.A. Woman (1971)

Nelimiehinen The Doors esiintyi viimeisen kerran New Orleansissa 12.12.1970. Morrisonia ahdisti, ettei hän saanut määrätä omaa elämää kotimaassaan ja kotikaupungissa Los Angelesissa. Hän muutti naisystävänsä Pamela Coursonin kanssa Pariisiin keväällä 1971. Ollessaan Pariisissa Morrison esiintyi klubeissa jotka sallivat riettaan ja provosoivan esiintymisen.

Kerättyään voimia Morrison otti yhteyttä Yhdysvaltoihin. Hän kertoi yhtyetovereilleen että musiikki soi taas päässä ja että hänellä on ideoita seuraavalle albumille. Morrison kuitenkin menehtyi Pariisissa heinäkuussa 1971. Muu yhtye yritti jatkaa ilman Morrisonia. Tuloksena syntyi kaksi vähemmälle huomiolle jäänyttä albumia ”Other Voices” (1971) ja ”Full Circle” (1972).

Other Voices (1971)

Full Circle (1972)

Yhtye matkusti Englantiin alkuvuonna 1973. Tarkoituksena oli etsiä uusi solisti jotta saataisiin uutta puhtia. Morrisonin korviketta ei löytynyt ja The Doorsin tarina oli päättynyt. Neljä vuotta myöhemmin Manzarek, Krieger ja Densmore palasivat viimeistä kertaa studiolle. He nauhoittivat albumin ”An American Prayer” (1978). Projekti oli musiikkitoteutus Morrisonin aikoinaan äänittämistä runoista.

An American Prayer (1978)

RAY MANZAREK

Ray Manzarek joka oli oikealta nimeltään Raymond Daniel Manczarek, syntyi Chicagossa puolalaissukuiseen perheeseen 12.2.1939. Yliopistossa Manzarek luki taloustieteitä ja valmistuttuaan muutti Los Angelesiin. Siellä hän aloitti elokuvaopinnot Kalifornian yliopistossa.

Manzarek tapasi Morrisonin vuonna 1965. He perustivat The Doorsin johon värvättiin mukaan kitaristi Robby Krieger ja rumpali John Densmore. Manzarek soitti urkuja sekä vasemmalla kädellä ns. Fenderin sähköpianoa. Morrisonin kuoltua muu yhtye jatkoi vielä muutaman vuoden. Heiltä ilmestyi kolme albumia.

The Doorsin hajottua Manzarek lähti soolouralle. Hän kuitenkin teki yhteistyötä 1970 – 1980 lukujen taitteessa mm. Nite Cityn, X- nimisen punk rock- yhtyeen, Philip Glassin ja Echo and The Bunnymenin kanssa. Manzarekin muistelmat ”Light My Fire: Matkani Doorsin Kanssa” julkaistiin vuonna 1998.

2000 – luvulla Manzarek soitti vielä kerran vanhan yhtyetoverinsa Robby Kriegerin kanssa näissä kokoonpanoissa: The 21^st Century Doors, Riders On The Storm ja Manzarek – Krieger. Manzarek asui viimeiset vuodet Kalifornian Napa Valleyssa. Siellä hän kasvatti vihanneksia, hedelmiä ja kanoja. Hän menehtyi sappitiesyöpään Rosenheimissä Saksassa 20.5.2013.

JIM MORRISON

Jim Morrison joka oli oikealta nimeltään James Douglas Morrison, syntyi Floridan Melbournessa laivastoupseerin perheeseen 8.12.1943. Isän työn takia Morrisonin perhe muutti toistuvasti osavaltiosta toiseen 1940 – 1950 luvuilla. Morrison oli älykäs mutta usein myös kapinahenkinen, härskipuheinen ja vastusti käytöksellään auktoriteetteja. Tämä teki hänestä suositun muiden koulutovereiden keskuudessa.

Ajan kuluessa Morrisonilla ilmeni katkeruutta, pakkomielteitä, karkeaa kielenkäyttöä ja uhkaavaa käytöstä. Vanhemmat Steve ja Clara lähettivät hänet isovanhempien luokse Clearwateriin Floridaan. Opiskeluaikana Morrison oli yli- iloinen ja joutui usein pidätetyksi. Loistavien arvosanojen ansiosta opettajat olivat myötämielisiä eivätkä pidätykset haitanneet opintoja.

Morrison pidätettynä Tallahasseen poliisinpiirissä vuonna 1963

Morrison muutti Los Angelesiin vuonna 1964. Tarkoitus oli opiskella elokuva – alaa mutta kiinnostus vaihtui LSD:hen ja muihin huumeisiin. Morrisonin mielilukemista olivat William Blaken runot ja Friedrich Nietzschen filosofiat. Omaperäisten ja siveettömien opinnäytetöiden takia opettajat leimasivat Morrisonin häiriköksi. Hänet sijoitettiin erityiseen ongelmaopiskelijoiden ryhmään. Erikoisen opiskelutyön ansiosta opettajat olivat hämmästyneitä ja Morrison sai välttävän arvosanan (D).

Raskaasti pettynyt Morrison lopetti elokuvakoulutuksen ja aikoi muuttaa New Yorkiin. Hän asettui Venicen kaupinginosaan. Siellä hän kulutti aikaa kirjoittamiseen ja huumeisiin. Myöhemmin Morrison tapasi Manzarekin jonka kanssa perusti The Doorsin. Samoihin aikoihin Morrison tapasi naisystävänsä Pamela Coursonin. Morrisonin LSD – riippuvuus kasvoi kasvamistaan vuoden 1966 kuluessa.

Jimin ja Pamin suhde oli pitkä, väkivaltainen ja värikäs.

Yhtyeen esikoisalbumin ilmestyttyä tammikuussa 1967, Morrison sai paljon mainetta kertoessaan suosikkiartisteistaan: The Beach Boys, The Kinks, Love, Frank Sinatra ja Elvis Presley. Rock – kriitikko Richard Goldstein nimesi Morrisonin ”seksikkääksi samaaniksi”. Vuoden 1967 aikana Morrisonista tuli yhä vaativampi ja varautuneempi haastattelujen, valokuvausten, parturissa käynnin ja sanoitusten suhteen. Samalla runsas alkoholinkäyttö lisääntyi.

Morrisonin alkoholismi meni niin pitkälle vuoden 1968 aikana että Bobby Neuwirth nimisestä roudarista tehtiin Morrisonin paimentaja. Morrison oli usein kiihtynyt, halveksi yleisöä ja sylki päälle. Morrison oli usein vaikeuksissa virkavallan kanssa vuosien 1968 – 1969 aikana. Syynä olivat sopimaton lavaesiintyminen ja provokaatio. Nämä seikat aiheuttivat pienimuotoisia yleisömellakoita.

Viimeisenä pisarana oli Miamin keikka maaliskuussa 1969. Morrison paljasti itsensä yleisölle ja kohun seurauksena konsertinjärjestäjät panivat The Doorsin boikottiin. Tämän takia yhtye ei päässyt edes Woodstockiin.

Parisuhde Pamelan kanssa myös rakoili. Syynä olivat Morrisonin juopottelu ja Pamelan nalkutus, hyväksikäyttävät ystävät, rauhoittavat aineet ja tappiollinen rahankäyttö. Morrison kasvatti säännöllisesti pitkän ja paksun parran. Hän ajoi parran pois ennen ”Morrison Hotel” albumin julkaisua. Parrankasvatus alkoi uudelleen keväällä 1970.

Morrisonia uhkasi puolen vuoden vankeustuomio, kahden kuukauden pakkotyö vankilassa ja 500 $ sakko. Tuomiota ei ehditty panna täytäntöön. Morrisonin viimeiseksi The Doors – konsertiksi jäi joulukuussa 1970 pidetty New Orleansin konsertti. Tämän jälkeen Morrisonia vaivasivat terveydelliset ongelmat. Hän kärsi hurjasta ylipainosta ja rahisevasta yskästä.

Morrison ja Pamela muuttivat Pariisiin vuonna 1971. Morrison aikoi ryhdistäytyä ja saada elämänsä järjestykseen mutta menehtyi heroiinin yliannostuksen aiheuttamaan sydänhalvaukseen 3.7.1971. Hänet haudattiin Pére – Lachaisen vuokrahautausmaalle. Hautapaikan vuokrasopimus solmittiin 30-vuodeksi mutta 2000 – luvun alussa hautausmaanhallinto päätti antaa Morrisonin pysyä haudassa. Pamela menehtyi kolme vuotta myöhemmin. Hän koki Morrisonin kohtalon (heroiinin yliannostus).

Jim Morrisonin hauta Pére – Lachaisen vuokrahautausmaalla Pariisissa.

ROBBY KRIEGER

Robby Krieger joka on oikealta nimeltään Robert Alan Krieger, syntyi Los Angelesissa juutalaiseen perheeseen 8.1.1946. Hän oppi omatoimisesti soittamaan kitaraa ja aluksi hän soitti flamencoa. Myöhemmin Robby siirtyi soittamaan folkia, jazzia ja bluesia. Käytyään Chuck Berryn konsertissa, Robby osti ensimmäisen Gibson SG sähkökitaransa ja kiinnostui soittamaan rockia.

Robby opiskeli yliopistossa fysiikkaa ja intialaista musiikkia. Jammaillessaan rumpali John Densmoren kanssa, Robby tapasi meditaatiotunnilla urkuri Ray Manzarekin. Hänen kautta Robby tutustui Jim Morrisoniin ja näin The Doorsin kokoonpano syntyi.

Robby kirjoitti joitakin yhtyeen kappaleita. Tunnetuimpia ovat: ”Light My Fire”, ”Love Me Two Times”, ”Touch Me” ja ”Love Her Madly”. Morrisonin kuoltua vuonna 1971 yhtye jatkoi triona. Heiltä ilmestyi kaksi albumia joissa Krieger ja Manzarek jakavat lauluosuudet.

The Doorsin hajottua Krieger ja Densmore perustivat lyhytaikaisen The Butts Band yhtyeen. Yhtyeeltä ilmestyi yksi albumi vuonna 1974. The Butts Bandin hajottua Robby lähti soolouralle. Hän soitti kitarasessioita joissakin Blue Öyster Cultin kappaleissa ja teki yhteistyötä Ray Manzarekin kanssa 2000 – luvulla. He soittivat vielä kerran yhdessä näissä yhtyeissä: The 21^st Century Doors, Riders On The Storm ja Manzarek – Krieger. Robby on Rolling Stonen kaikkien aikojen sadan parhaan kitaristin listalla, sijalla 91.

JOHN DENSMORE

John Densmore joka on oikealta nimeltään John Paul Densmore, syntyi Los Angelesissa 1.12.1944. Ennen muusikoksi ryhtymistä Densmore opiskeli Santa Monica City Collegessa ja Kalifornian osavaltionyliopistossa Northridgessä. Opiskelujen jälkeen Densmore palveli The Doorsin rumpalina vuosina 1965 – 1973. The Doorsin hajottua Densmore ja Krieger perustivat lyhytaikaisen The Butts Bandin.

Densmore jätti rock – musiikin taakseen 1980 – luvulla. Häntä kiinnostivat tanssiryhmät, käsikirjoittaminen, näytteleminen ja teknisen neuvonantajan virka. Densmore kääntyi jazzin suntaan 2000 – luvulla. Valitettavasti hän myös riitaantui entisten yhtyetovereiden Manzarekin ja Kriegerin kanssa. Erimielisyyksien syynä ovat olleet käyttöoikeusasiat.

JÄLKIPUINTIA

Saamani tiedon mukaan The Doorsista olisi pitänyt tulla uusittu elokuvaversio. Siinä oltaisiin enemmän keskitytty yhtyeen kuin Morrisonin vaiheisiin. Tuntemattomasta syystä tuotanto lakkautettiin. Kuten jo aikaisemmin kerroin, Robby Krieger on eräs suosikki kitaristeistani. Olen aikoinaan tehnyt omia The Doors – sanoituksia. Kaikki sanoitukset ovat tuhoutuneet jo kauan sitten.

Tässä olisi pieni luettelo muistikuvieni mukaan: ”Moi, Sä Oot Beibi” (Hello, I Love You), ”Täältä Tullaan Virginia” (Light My Fire), ”Raajarikko” (Love Me Two Times), ”Kotkansaaren Yö” (Break On Through To The Other Side), ”Tampere” (Alabama Song Whisky Bar) ja ”Tuntematon Sotilas” (The Unknown Soldier).