PEXIN BLOGIEN MAAILMA: KITARA SOI, EI ITKEÄ SAA!

Oma näkemykseni Gibson ES – 335 mallista vuodelta 2014

Aluksi oman blogin valitseminen on vaikeaa mutta sitten päädyin harrastukseen ja kiinnostukseen jonka kanssa olen elänyt jo 16-vuotta. Perustelen kuinka erilaiset kitarat, niillä soittaminen ja vanha lapsellinen haave perustaa bändi ovat vaikuttaneet minuun omakohtaisesti.

Varhaisin kiinnostus kitaraan alkoi vuonna 1989. Olin tuolloin Lastenlinnassa tutkittavana ja käytyäni hoitajan kanssa musiikkihuoneessa, miellyin kuusikieliseen soittimeen. Todellinen kiinnostus kitaroihin alkoi vuosien 2002 – 2003 taitteessa. Keksin tuolloin mikä on lopultakin mun juttu.

Olin myös tuolloin kirjoittanut ensimmäiset sanoitukseni. Olin nuori ja itsevarma: Haaveilin oman bändin perustamisesta, sanoitusten toteuttamisesta esityskelpoisiksi kappaleiksi, hysteerisesti kirkuvista yleisömassoista, levytyssopimuksesta ja ennen kaikkea maineesta ja rikkauksista.

Haaveilin 17 – 18-vuotiaana perustavani bändin, joka olisi saavuttanut The Beatlesin kaltaisen suosion.

Haave itse oli värikäs, muttei tarpeeksi realistinen. Vanhan sanonnan mukaan: ”Halua on mutta onko kykyä?`”. Halusin tulla monen suuren kitaristin elämäntyön jatkajaksi mutta kykyni eivät riittäneet. Harrastuksessa oli kaksi kompastuskiveä jotka estivät haaveen toteutumisen: 1) En tiennyt tuolloin että harjoittelu on säännöllistä. Harjoittelin silloin kun itseä huvitti. Silloin kun olisi ollut aikaa harjoitella, en vain viitsinyt. Harjoittelu ei vain ole tarpeeksi kiinnostanut. 2) Sen lisäksi, ettei harjoittelu kiinnosta tarpeeksi, minulla on aina ollut isot kömpelöt sormet ja vaikeuksia joissakin otteissa. Esim. barré- ja jazzotteet tökkivät pahasti.

Olen myös satunnaisesti unelmoinut omien kitaroiden rakentamisesta. Se vaatii mukaan henkilön jolla on monen vuoden kokemus alalta. Hän myös valvoo että kaikki menee oikein. Tiedän varmuudella että moni poika aloitti tee – se – itse sähkökitaran ”Tekniikan Maailma” lehden ohjeiden mukaan. Myöhemmin suurin osa käytti mielikuvitusta kitaran muodon ja ulkonäön suunnittelussa. Runkopuuksi sopivat mm. leppä, mänty ja poppeli. Kaulapuuksi kelpaavat koivu ja pihlaja.

Tekniikan Maailman kitara

Itse olen aina suosinut Ibanezin ja Tokain kitaroita. Niissä on puhdas soundi ja onnistunut design (muotoilu). Ainut akustinen kitara mikä minua kiehtoo, on f – aukkoinen akustinen kitara. Sellaisissa on sitä vanhanajan majesteetillisuutta. Minulla on myös omat suosikki kitaristit kuten Pete Townshend, Jimi Hendrix ja Albert Järvinen. Arvostan myös monia jazzkitaristeja kuten Kenny Burrell, Charlie Christian, Pat Martino, Joe Pass, John Scofield ja Django Reinhardt.